Sivistymättömäksi moukaksi rakastan yllättävän paljon Mika Waltaria. Suunnatonta elämänviisauttaan tämä mies ammensi tiettävästi ainakin matkoiltaan, joista suurimman vaikutuksen häneen teki Pariisin ohella Konstantinopoli, siis nykyinen Istanbul. Waltari kävi kaupungissa kolmesti, josta jälkimmäisellä, 1960-luvulla tehdyllä rupeamallaan hän oli vitsaillut, mahtaisiko löytää nuoruutensa polkuja enää laisinkaan. Olihan kaupunki kasvanut kirjailijan ikääntyessä jo peräti 1,5 miljoonan ihmisen metropoliksi.
Siis hetkinen – 1,5 miljoonan ihmisen metropoliksi? Kun Waltarin pohdinnoista palataan takaisin nykypäivään (ja tarkistetaan faktat Wikipediasta), voidaan kaupungin todeta jopa kymmenkertaistaneen väkilukunsa valtaisaa vauhtia. Vuonna 2022 Istanbulin laskettiin nimittäin kattavan psykedeeliset 15,6 miljoonaa ihmistä. Ei tarvitse olla mikään mahdoton tilastonörtti hämmästelläkseen niin järisyttäviä lukemia.
Omalle matkalle lähtiessäni huomasin pohtivani yhä samaista aihepiiriä. Millainen olisi moderni Istanbul? Vieläkö sieltä voisi löytää samaa idän eksotiikkaa kuin Waltarin päivillä?
Tässä blogissa annan tärppini moderniin Istanbuliin mutta myös sen ajattomiin puoliin. Aloitetaanpa:
1. Kadiköy
Nyt on nyt. Bosporinsalmen takaa Aasian puolelta löytyy Kadiköyn kaupunginosa, joka on kasvattanut suosiotaan kaikessa hiljaisuudessa. Vaikka alueelta ei löydykään ehkä maailmanluokan nähtävyyksiä, on se mainio paikka paikallisen elämänmenon makusteluun. Kadiköy vetää puoleensa erityisesti Istanbulin boheemimpaa väestöä ja nuoria aikuisia. Suurempien turistimassojen jäädessä vastarannalle, tipahtaa alueen hintataso paikoitellen puolikkaaseen totutusta.
Kadiköyn pääkaduilla haahuillessa ei jää epäselväksi, käveleekö miljoonakaupungissa vai ei. Pienemmille kadunpätkille ja eteläisen Modan alueelle suunnatessa, vaihtuu kaupungin kuhina kuitenkin huomattavasti leppoisampaan tunnelmaan. Kadiköyn syövereistä on löydettävissä runsaasti antiikkikauppoja, vintage-putiikkeja sekä vetäviä ravintolamaailman ratkaisuja. Iltaisin seudun baarit ja ravintelit ammutaan täyteen iltaansa istuvista paikallisista.
Bosporinsalmen ylittää botskilla Kadiköyhin n. euron maksua vastaan. Vilkasta venetrafiikkia riittää yli puoleenyöhön asti. Taksin ryövättäväksi ei tarvitse siis lähteä, vaikka iltansa viettäisikin Kadiköyn kuppiloissa.
Tutustu Kadiköyssä esimerkiksi seuraaviin paikkoihin:
- Modan rantakatu. Auringonlaskun aikaan rantaa myötäilevässä puistossa kelpaa ottaa iisisti ja seurata paikallisten touhuilua. Nappaa toki itsellesikin picnic-eväät mukaan.
- Moda Pier. Historiallisen laiturin päällä komeilee kunnostettu rakennus, joka toimii nykyään kirjastona ja kirjakahvilana. Komiaa!
- Bina. Kadife-kadun iltainen pöhinä hipsteribaareineen on kurkkaamisen arvoinen kokemus. Kuppiloista kuuluisin on jopa fancyn puoleinen Bina.
- Tarantula-baari. Suomalaiselle kylän halvin kalja on aina ikimuistoinen kokemus. Tarantulassa voit pööpöillä nuorison seassa, kuunnella orientaalista ynts-ynts-yntsytystä, ryystää alle kahden euron oluita, huudella vieraisiin pöytiin ja haista pinttyneelle röökille vielä päivien ajan. Jostain syystä Tarantulasta kuitenkin löytää itsensä aina uudelleen.
2. Turkkilainen ruoka
Parasta Turkissa on ehdottomasti maan jumalainen ruoka. Moni kansallisherkku edustaa jonkun sortin variaatiota kebabista. Monelle turkkilaisille kebab ei ole kuitenkaan jokapäivän perusmättö, vaan juhlapäivien harvinaisempi herkku. Itse olen Istanbulissa vain lyhyellä matkalla. Minulle jokainen päivä on juhlaa.
Tässä muutamia ruokavinkkejä Istanbuliin:
- Kadiköyn Çiya Sofras? -ravintola. Netflixin Chef’s Table -dokumenttisarjassa (S05E02) ylistetty Musa Da?deviren on valloittanut ravintoloillaan jo usean vierekkäisen toimitilan. Kokeile esimerkiksi mausteista Adana-kebabia tai ohuen rapeaa jauhelihapitsaa, lahmacunia.
- Kadiköyn Ayik-ravintola. Iltansa voi päättää paikallisten tapaan pikkutuntien keitolla – siis kirjaimellisesti. Lampaanlihasta valmistettu, kevyen tulinen ja järjettömän herkullinen Beyran-keitto maksaa n. 4,50 euroa.
- Kadiköyn Kebapç? ?skenderissä voi palata iskender-kebanssin juurille. Aito ja alkuperäinen iskender tarjotaan rehdin voisulatujauksen kera, jollaisena se on täysin syntinen, mutta myös syntisen hyvä mättö. Annos maksaa n. 12 euroa.
- Karaköyn Sokak Lezzetissä saat tilattua seudun herkullisimman kalarullan suoraan kadulta. Jätkät tekevät kalaleipien väsäämisestä taidetta, jota jokainen jonottava seuraa haltioituneena.
- Ympäri Istanbulia on löydettävissä Hafiz Mustafan putiikkeja, joissa hyllyt ja tiskit notkuvat turkkilaisia leivonnaisia baklavasta Turkish Delightiin. Vuodesta 1864 toiminut Hafiz Mustafa on verrokkejaan tyyriimpi, mutta varma valinta jälkkäriosastosta innostuville.
- Toinen yllättävän hyvä ketjuvalinta on vuodesta 1900 toiminut Helvaci Ali. Seesaminsiemenistä valmistettu jälkkäri saattaa kuulostaa hämmentävältä, mutta on erityisesti jäätelön kanssa nautittuna järjettömän koukuttavaa tavaraa.
- Mikäli sokerista ei ole saanut vielä tarpeekseen, kannattaa suunnata Beyo?lun Viyana Kahvesiin maistamaan San Sebastianin juustokakkua.
3. Bosporinsalmi ja Kultainen sarvi
Bosporinsalmen miljöö upeine auringonlaskuineen on Istanbulin ajattomimpia nähtävyytyksiä. Voimakkaan sininen vesi, vilkkaan miljoonakaupungin veneliikenne ja veden äärellä käyvä kuhina luovat horisontissa siintävien moskeijoiden kanssa ainutlaatuisen tunnelman. Ei siis muuta kuin kamera käteen ja veden ääreen kävelemään.
Päivisin Euroopan puolen Galata-silta täyttyy kalaonneaan kokeilevista vanhemmista herrasmiehistä. Iltaa kohden erityisesti Karaköyn puoli Kultaisesta sarvesta tarjoaa syvempää taikuuttaan, kun auringonlasku värjää kaupungin.
Kaupungin ja vesistön kauneutta sopii kavuta ihailemaan myös Istanbulin perinteiseen turistinähtävyyteen; vuonna 1348 rakennettuun Galata Toweriin. Varaudu jonoon.
4. Sultanahmet
Istanbul on tunnettu historiassa Bysanttina ja Konstantinopolina. Menneiden vuosisatojen häikäisevimmat nähtävyydet löydät Sultanahemetin kaupunginosasta. Jokaisesta matkablogista ja -esitteestä tutut Hagia Sofia ja Sininen moskeija ovat ehdottomasti käymisen arvosia, vaikkei turistimassoista niin välittäisikään.
Hagia Sofian kirkko valmistui Bysantin aikaan vuonna 537 maailman suurimmaksi rakennukseksi. Vallan vaihtuessa rakennuksen käyttötarkoitus on vaihtunut useaan otteeseen. Nykyään se palvelee moskeijana. Historiallinen rakennus on surrealistisen valtava ja hämmästyttävän kaunis vielä nykypäivänkin standardeilla. On käsittämätöntä ajatella, mitä 1500 vuotta sitten hevosen selässä paikalle kekkaloinut kaveri on tuumannut Hagia Sofian nähdessään. Hagia Sofaan on ilmainen sisäänpääsy ja hämmästyttävän nopeasti liikkuva jono. Älä jätä väliin.
Aukion toisessa päässä tönöttävä Sulttaani Ahmedin moskeija (Sininen moskeija) on yhtä massiivinen ja vakuuttava ilmestys. Oma viisauteni rajoittuu tosin pintapuoliseen fiilistelyyn, sillä rakennus oli remontista johtuen suljettu vierailijoilta reissuni aikana. Käykää kurkkaamassa ja jakakaa viisautenne minullekin.
Mitenkäs se nyt menikään?
Vaikka Istanbul on eskaloitunut moderniksi megaluokan metropoliksi, voi Bosporinsalmea, ruokapuolta ja kaupungin miljöötä fiilistellessään nautiskella myös ajattomista idän elementeistä. Globalisoitunut ja turistivirtojen veivaama Istanbul on varmasti muuttunut Walterin päiviltä paljonkin, mutta tarjoaa tänäkin päivänä reissaajalle roppakaupalla tekemistä.